Hyvää uutta vuotta! <3

Tänään ei ollut hyvä päivä. Herra koiruus on vieläkin ihan maassa, ja mua pelottaa sen puolesta. Tahtoisin ottaa itselleni sen kaiken kivun ja pahanolon ja antaa sen olla onnellinen. On vaikeaa yrittää kestää ja pysyä vahvana sen takia, kun se on niin surkeana :(

Matikan läksyt odottavat pöydällä ja saksan sanakokeeseen pitäisi taas lukea typeriä sanoja, mutta nyt en ole yhtään tuulella. Olen yrittänyt kirjoittaa jotain, muttei sekään oikein toiminut. Ja samalla pitäisi yrittää miettiä meidän abikronikkaan jotain sanottavaa, mutten jaksa listata yltiöpositiivisia sanoja juuri nyt, kun niiden takana ei ole tunnetta, kun ajatukset ovat muualla. Jos nyt tapahtuu jotain ikävää, en varmasti kestä sitä. Ei jouluna! Rakastan joulua ja jouluvalmisteluita ja kaikkea, mitä jouluun kuuluu (paitsi sitä osaa, kun pitäisi keksiä ihmisille sopivia lahjoja ja yrittää metsästää niitä joka paikasta), mutta yritä tässä nyt sitten keskittyä, kun koiruus makaa surkeana sängyssä tai nyhjää tärisevänä vieressä lohtua hakien :/

Kaiken tän surkeuden (jonka pitäisi oikeasti olla iloinen joulutunnelma) on positiivista ainoastaan se, että pääsen ensi kesänä Pariisiin. Olen aina tahtonut käydä siinä kaupungissa ja nyt pääsen vihdoin toteuttamaan yhtä unelmistani. Can't wait!

Tajusin tänään, että olen surkea kirjoittaja, ja se masentaa.

Inhoon tätä Vuodatusta, joka deletoi mun vaivalla (ja kipeellä kädellä, kiitos possunuharokotteen) kirjottaman tekstin!

// Mutta siitä huolimatta hyvää itsenäisyyspäivää :)

Nanon laskuri väitti 50233 sanaa, omani parisataa vähemmän, mutta sama kai se! Done it!

MUSE @ WEMBLEY 11.9.2010!!!! :D

Kolme helvetin pistettä saa päivän kummallisen tehokkaasti pohjamutiin, toisaalta Muse saa sen taas yllättävällä tavalla kuntoon. Eilen oli ihan kummallinen päivä. Miten voi käydä niin alhaalla ja niin ylhäällä saman päivän aikana? Perjantai 13. on yleensä pelkkää suossa rypemistä, mutta nyt kyllä painuttiin jonnekin merenpohjiin saakka. Syy: yo-tulokset ja kolme helvetillistä pistettä. KOLME! Merenpohjasta tuli kyllä aika lento leijumistilaan, kiitos ihaniasen Musen (säikäytin pikkusiskoni kiljumalla uutisia ihan onnessani).

Nano ei kyllä edistynyt eilen sattuneesta syystä yhtään. Eikä se ole edennyt tänäänkään, koska vietin koko aamupäivän kuuntelemalla Placeboa ja sitten iltapäivän katsomalla Haarpia (Domin housut!!). Nyt pitäisi kirjoittaa ja ehkä vähän aloitella historian esseitä... Kun vain saisi motivaatiota jostain...

Huomenna Placebon keikalle ja toivottavasti tapaamaan dear, dear ystävää <3

Tänään on C:n synttärit, ja vaikkei se varmasti luekaan tätä blogia (ihan jo senkin takia, ettei se tajuaisi mitään, koska tämä on suomeksi) sanonpa silti vielä täälläkin, että ONNEA <3

Tallinnan reissu kyllä virkisti tosi paljon... tai oikeastaan ei, koska meinasin tänään nukahtaa yhteiskuntaopin tunnille. Mutta silti oli kivaa. Matkaan kuului mm.

• shoppailua (ihan liikaa! vaikka käskin ystäviäni pitämään minut erossa laukuista, mukaan tarttui silti yksi. Sen lisäksi tuli ostettua ihan liian ihania vaatteita, SPK (Se Pakollinen Kirja), muutama lehti ja suklaata, jonka turvin olen tänään kirjoitellut Nanoani)
• rappusten kävelyä (tosin hotelli ei tukenut sitä kovinkaan näkyvästi, koska portaat oli piilotettu tosi ovelasti, joten hissin käyttö oli käytännössä katsoen pakollista)
• kummallinen pullonpalautussysteemi
• Scotland Yard (+ epämääräistä vilkuttelua viereiseen pöytään ja ihana ruutupaitainen vastakkaisen sukupuolen edustaja)
• 3. maailman sota: Australia vs. Kiina vs. Jamaika vs. Egypti (älkää kysykö!)
• kipeitä jalkoja kaikesta kävelystä
• hyödyllisiä vinkkejä treffejä ajatellen, tultiin siihen tulokseen, ettei ravintolassa oikein voi tilata mitään, jos ei halua nolata itseään. Ei ainakaan mitään, mikä sisältäisi punasipulia tai majoneesia (tosin jo ketsuppikin näyttää aiheuttavan vaaratilanteita)
• uusia kauppatuttavuuksia, joista yksi oli aika rakkaus <3
• raitapaita (vaikka menetinkin sydämeni SY:n ruutupaidalle)
• ihan liikaa naurua ja Crazy Frogin Popcorn (tosin pidän Musen versiosta enemmän)

Tänään Nanoni on kulkenut oikeastaan lähinnä sen suklaan avulla, jonka jo mainitsinkin. Tänään ajattelin vielä vähän kirjoittaa, mutta oikeastaan nyt pitäisi kirjoittaa puhtaaksi äikän essee ja tehdä saksan läksyt. Voi nolous tänään taas saksan tunnilla oli, näköjään niistä kamalista tilanteista ei ikinä pääse eroon.

(Tajusin muuten tänään liimata post it -lappuja wordin sanamäärälaskurin päälle, koska totesin vilkuilevani sitä joka toisen lauseen välein. Suosittelen, jos on sanamäärien orja, kuten minä.)

Tallinnaan <3 Ikävä kyllä (ja pah!) eroon nanosta kolmeksi päiväksi. En jää virallisesti jälkeen, mutta kirjoitusputki katkeaa...

”Mitä tuo on tarkoittavinaan?” hän ärähti terävästi.

”Että sinuun on helppo luottaa.”

”Minne me edes olemme menossa?” Emma vaati saada tietää.

”Brettin luokse.”

”Sen uuden tyypin?”

”Miten vain.”

”Mitä osaa lauseesta ’painu helvettiin’ sinä et ymmärrä?”

Kuvaa hyvin tunteitani Nanoani kohtaan... Sääli sinällään, tykkäsin hahmoista ennen kuin aloin kirjoittaa, nyt ne vaan tuntuvat merkityksettömiltä. Ja juoni... se on olematon.