Eilinen, tämä päivä ja nykyisyys, jos ketään vielä kiinnostaa, täältä pääsee nykyisin kurkkaamaan kuulumisiani (en toki ole ihastunut muuttamaan nyt paikasta toiseen :D). KK:sta sen verran, että jossain vaiheessa marraskuuta luvassa tietoa siitä ja sen tulevaisuudest, joten kurkkikaa ahkerasti, jooko? :)
Voi ***!!
Olin aamupäivällä niin hyvällä tuulella kuin vain ikinä voi olla, koska päätin ottaa vähän vapaata kotona oleskelusta ja lähteä yöksi mökille. Jouduin heti alkajaisiksi tänne päästyäni lapioimaan metrin korkuisessa hangessa tieni ovelle, mikä ei ollut ihan helpoin juttu, ja sitten täällä paloi sulakkeet, eli pimeässä istutaan - kynttilän valossa. Mökki on kylmä kuin mikäkin iglu, ja takka savuttaa sisälle eikä oikein ottanut syttyäkseen aluksi. Samoin jääkaappi ei toimi, ja juoksevaa vettä ei tietenkään ole. Eikä sisävessaa, joten jouduin lapioimaan tien vessaankin, ja voitte uskoa, että sinne on aika kylmä viipottaa. Ja mokkula-netti on tietenkin maailman hitain, mutta silti olin niin tajuttoman hyvällä tuulella. Koska rakastan tätä paikkaa ylitse kaiken muun!
Ajattelin rauhassa lämmittää kaakaota ja laittaa kynttilöitä palaamaan. Lukea kirjaa ja kirjoitella jatkoa kaikkeen. Tarkoitus oli laittaa huomenna KK:seen jatkoa, se on ollut kesken jo ihan liian kauan. Mutta ei helvetti, tietenkään yksikään päivä ei voi olla täydellinen. Muistitikkuni nimittäin kämähti. Ficci-kansioni on yhtäkkiä täynnä tyhjää, samoin pari originaalitarinakansiota. Mitään en saa tallennettua tikulle, koska se ilmoittaa jotain kirjoitussuojausta, jota en tietenkään osaa poistaa. Helvetti! Olen kadottanut satoja sivua tekstiä, joista osaa en saa millään takaisin, koska varmuuskopioita ei ole kuin vanhemmista teksteistä. KK:n jatko venähtää taas, ihan varmasti, koska en millään saa taiottua takaisin kirjoittamaani lukua huomiseen mennessä. Kaöslfkhjaff!!!
Ärsyttää!
Sänky on täynnä penkkarikarkkuja, ja haalarin työnsin juuri takaisin muoveihin sen jälkeen, kun olin näyttäytynyt se päällä äidille ja pikkusiskolle. Pikkusisko totesi, että näytän ihan muumilta, äitin mielestä olin teletappi. Tämä pöytä on täynnä muistiinpanoja, monisteita, kirjoja, kyniä ja post-it lappuja, jotka kaikki muistuttavat huomisesta tekstitaidon kokeesta. Jouduin raivaamaan tilaa koneelleni, kun kyllästyin pänttäämään runotermistöä ja teksipinnan elementtejä ja ties mitä turhaa. Jotenkin tuntuu vähän turhalta mennä huomenna kirjoittamaan, kun tavoitteena on pelkkä ällä, joka tuntuu nyt ihan mahdottomalta saavutukselta. Muut valittavat, etteivät ne varmasti pääse läpi ja että niiden lakki kaatuu tähän, mutta tietenkin ne läpäisevät ihan puhtaasti, koska eihän meidän koulusta kukaan ikinä kirjoita I:tä. Motivaatio on ihan kateissa, ja nyt tuntuu, että kestän ihan hyvin äikän E:n. Niin kauan ainakin, kun kukaan ei tule heiluttelemaan omaa älläänsä nenäni edessä. Olen ihan varma, että nyt keväällä jään siitä ällästä vielä vähemmän kuin syksyllä niin, että varmasti sitten ärsyttää mahdollisimman paljon. Onneksi lakkiaisten jälkeen on melkein heti tiedossa lähtö Pariisiin, joten en ehkä ehdi rypeä itsesäälissä ja kurjuudessa kovinkaan kauaa, jos se ällä jää taas saamatta.
Talvi on mennyt tosi nopeasti. Joulu oli ja meni, tuntui jotenkin vähemmän joululta, kun koira makaa sylissä kipeänä. Sen aika juoksee loppuun, mutta sitä on niin vaikea tajuta. Miten muka voi valmistautua siihen, ettei se kohta enää ole vierellä, kun se on jo 10 ja puoli vuotta ollut? Ehdin kaiken kiireen keskellä täyttää vuosiakin, ja päiväni oli taas vähän parempi tänään, kun sain ystäviltä ihanan synttärikortin, joka meni heti seinää koristamaan kotona. Oli onni, että olin tänään autolla matkassa, koska vyöryminen jättikortin ja monen kilon karkkipakkausten kanssa bussiin ei olisi varmastikaan ollut kovin miellyttävä kokemus. Auto kyllä temppuili tänään mahdollisimman mukavasti, eikä mitenkään lievittänyt stressiä huomisesta. En saanut kuljettajan puoleista ovea auki kotona ollenkaan ja jouduin ryömimään ulos matkustajan puolelta. Ja sitten kaiken lisäksi en edes saanut ovia lukkoon. Täytyy vain toivoi, ettei huomenna tapahdu samaa, koska en tasan tahdo stressata vielä enemmän huomenna.
Ensi viikosta tulee ihan hullua myllytystä, kun on joka päivä jotain tekemistä. Maanantaina enkun kuuntelu, josko tällä kertaa tulisi vähän parempi tulos kuin syksyllä. Kuuntelun jälkeen kirjastoon istumaan, ja samaisessa kirjastossa menee tiistaipäiväkin. Keskiviikkona kuuntelemaan saksaa ja sitten kotiin pukeutumaan abi-illallisella. Pitäisi tosiaan ehkä jo etukäteen vähän miettiä sitä pukeutumista. Torstaina sitten abishow, penkkarit ja illalla risteilemään kohti Ruotsia. Ihana päästä vähäksi aikaa vapaalle tästä kaikesta hulluudesta.
// Ja tämänkin entryn jouduin kirjoittamaan kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla Vuodatus teki temput jo poisti koko vaivalla kirjoitetun tekstin :/
Tänään ei ollut hyvä päivä. Herra koiruus on vieläkin ihan maassa, ja mua pelottaa sen puolesta. Tahtoisin ottaa itselleni sen kaiken kivun ja pahanolon ja antaa sen olla onnellinen. On vaikeaa yrittää kestää ja pysyä vahvana sen takia, kun se on niin surkeana :(
Matikan läksyt odottavat pöydällä ja saksan sanakokeeseen pitäisi taas lukea typeriä sanoja, mutta nyt en ole yhtään tuulella. Olen yrittänyt kirjoittaa jotain, muttei sekään oikein toiminut. Ja samalla pitäisi yrittää miettiä meidän abikronikkaan jotain sanottavaa, mutten jaksa listata yltiöpositiivisia sanoja juuri nyt, kun niiden takana ei ole tunnetta, kun ajatukset ovat muualla. Jos nyt tapahtuu jotain ikävää, en varmasti kestä sitä. Ei jouluna! Rakastan joulua ja jouluvalmisteluita ja kaikkea, mitä jouluun kuuluu (paitsi sitä osaa, kun pitäisi keksiä ihmisille sopivia lahjoja ja yrittää metsästää niitä joka paikasta), mutta yritä tässä nyt sitten keskittyä, kun koiruus makaa surkeana sängyssä tai nyhjää tärisevänä vieressä lohtua hakien :/
Kaiken tän surkeuden (jonka pitäisi oikeasti olla iloinen joulutunnelma) on positiivista ainoastaan se, että pääsen ensi kesänä Pariisiin. Olen aina tahtonut käydä siinä kaupungissa ja nyt pääsen vihdoin toteuttamaan yhtä unelmistani. Can't wait!
Inhoon tätä Vuodatusta, joka deletoi mun vaivalla (ja kipeellä kädellä, kiitos possunuharokotteen) kirjottaman tekstin!
// Mutta siitä huolimatta hyvää itsenäisyyspäivää :)
Nanon laskuri väitti 50233 sanaa, omani parisataa vähemmän, mutta sama kai se! Done it!
Kolme helvetin pistettä saa päivän kummallisen tehokkaasti pohjamutiin, toisaalta Muse saa sen taas yllättävällä tavalla kuntoon. Eilen oli ihan kummallinen päivä. Miten voi käydä niin alhaalla ja niin ylhäällä saman päivän aikana? Perjantai 13. on yleensä pelkkää suossa rypemistä, mutta nyt kyllä painuttiin jonnekin merenpohjiin saakka. Syy: yo-tulokset ja kolme helvetillistä pistettä. KOLME! Merenpohjasta tuli kyllä aika lento leijumistilaan, kiitos ihaniasen Musen (säikäytin pikkusiskoni kiljumalla uutisia ihan onnessani).
Nano ei kyllä edistynyt eilen sattuneesta syystä yhtään. Eikä se ole edennyt tänäänkään, koska vietin koko aamupäivän kuuntelemalla Placeboa ja sitten iltapäivän katsomalla Haarpia (Domin housut!!). Nyt pitäisi kirjoittaa ja ehkä vähän aloitella historian esseitä... Kun vain saisi motivaatiota jostain...
Huomenna Placebon keikalle ja toivottavasti tapaamaan dear, dear ystävää <3
